Jälkihöpinöitä

Hei. Nyt on vaihtojakso onnistuneesti takana, ja alkuvuosi on vierähtänyt käyntiin nopeasti. On aika puida hieman vaihdon jälkeisiä fiiliksiä ja miettiä kaikkea huomioimisen arvoista niin Kanadasta kuin vaihto-opiskelusta ylipäätänsä. Tämä blogipostaus olkoon siis eräänlainen yhteenveto kaikesta kokemastani. Pyrin myös tarjoamaan hyödyllisiä ja ei-niin-hyödyllisiä vinkkejä kaikille vaihtoa suunnitteleville. Seuraavaksi luvassa siis paljon raskasta asiaa :-)

Opinnot

Suoritin loppujen lopuksi kolme kurssia (eli opintopisteitä kertyi 18), mikä on minimimäärä kursseja suoritettavaksi täällä vaihdossa. Näin aikaa jäi enemmän matkustamiselle ja tyhjän toimittamiselle :-) Kurssit olivat pääsääntöisesti melko pieniä ryhmäkooltaan (ehkä noin 20 oppilasta), mikä teki opiskelusta osallistavampaa ja mielenkiintoisempaa. Tämä tosin johtui siitä, että minulla oli 4. vuoden kursseja. Ekan vuoden kursseista löytyi sitten niitä kuuluisia massaluentokursseja - olisiko ollut niin, että esim. laskentatoimen johdantokurssilla oli yli 500 oppilasta!

Kurssien vaativuudesta sen verran, että se oli varsin vaihtelevaa. Joillakin kursseilla piti osata vain kirjoista sen verran, että selvisi monivalintatenteistä ja lisäksi oli harjoitustyöt esitelmineen, mutta eräällä kurssilla piti laatia kokonainen liiketoimintasuunnitelma, mikä vaati jo huomattavasti enemmän työtä!

Varsinaiset kurssivalinnat eivät aivan vastanneet alkuperäisessä ISEP-haussa määrittelemiäni kursseja, sillä valinnat tehdessä syksyn lukujärjestykset eivät olleet vielä ilmestyneet, joten jonkinlaisessa epävarmuudessa piti valinnat tehdä. Kurssitarjonta oli kuitenkin sen verran hyvä, että kurssien valinnassa ei mitään sen kummempia ongelmia ilmennyt. Kursseille ilmoittautuminen tosin täytyi hoitaa kansainvälisten asioiden toimiston kautta ja muutenkin hallinnollisia paperitöitä oli jonkin verran, tosin tämä oli ihan siedettävää. Toimisto hoiti asiat niin tehokkaasti, ettei missään vaiheessa tarvinnut tuskailla byrokratiaa :-)


Asuminen

Täytyy myöntää, että oli aluksi hieman outoa jakaa asuntola kanadalaisten fuksien kanssa. Asuntolakaverini olivat kuitenkin tosi mainiota porukkaa, ja tulimme toimeen todella hyvin. Hienointa oli se, että muodostimme tiiviin yhteisön ja vietimme iltaa leffoja katsellen ja hengaillen. ISEP-vaihto-ohjelma järjestää vain asuntoja DeCew-asuntolasta, joka on pääsääntöisesti ensimmäisen vuoden opiskelijoiden (+ randomien vaihtareiden) asumissija. Siihen kuitenkin tottuu, ja alkaa mukavasti oppia rakastamaan sitä tulevaakin solukoppia, sillä jakaessa huoneen yksityisyyttä ei juuri ole - mutta ilman sitäkin selviää!

Koska asuntolassa asuu pääosin fukseja, holhoamista oli verrattain paljon. Jokaisessa portaikossa asui vanhempi tutoroppilas, elikkä don, joka neuvoi ja valvoi nuorempien oppilaiden elämään. Erilaisia sääntöjä, kieltoja ja rajoitteita tuntui olevan myös pilvin pimein - esimerkiksi lasipulloja ei asuntolassa saanut olla, eikä kynttilöitä sytytellä. Mutta, aika aikaans kutakin.

Mikään näistä seikoista ei kuitenkaan elämistä sen kummemmin haitannut. Kaverit olivat aina lähellä, samoin ruokala ja luokat - kampuksella asumisen parhaita puolia. Minun lisäkseni asuntolassa asui muutamaa muukin vaihtari, ja erilaisissa kansainvälisen toimiston järjestämissä tilaisuuksissa tarjoutui oivia tilaisuuksia tutustua laajemmin yliopiston vaihtaripopulaatioon, sillä nämä olivat ehkä enemmän itseni kanssa samassa tilanteessa kuin asuntolaporukka.


Eläminen

Elämä St Catharinesissa oli pääpirteittäin melko samanlaista kuin täällä kotona Suomessa. Bussilla oli helppo suhauttaa keskustaan ja ostoskeskuksiin. Ruokaa olikin fiksua ostaa ostoskeskusten ruokakaupoista, sillä kampuksen ruokaloissa myydyt elintarvikkeet olivat melko huimasti hinnoiteltuja! Ruokalat avautuivat viikonloppuisin klo 10, ja iltaisin lämpiminen ruokien (lukuunottamatta pizzaa ja hampurilaisia) tarjoilu lopetettiin klo 19. Tämä haittasi lievästi, jos pääsi vasta illalla syömään, eikä välttämättä halunnut ahtaa jälleen kerran roskaruokaa kurkkuun. Ja kun asuntoloista ei keittiöitä löytynyt, niin hyvän ruokailun kannalta oli aika riippuvainen ruokaloiden tarjonnasta - tai  sitten noutoruoasta ja aina niin maittavista mikrosapuskoista.

Eri liikuntaharrastuksia oli helppo saada ihan yliopiston puolelta. Itse tuli sähellettyä sulkapallojoukkueessa ja kokeiltua muun muassa miekkailua :-) Kuntosali oli myös lähellä, mutta se oli aamutunteja lukuunottamatta yleensä tupaten täynnä. Eipä siitä tarvinnut ainakaan maksaa mitään, joten mikäs siinä!

Yksi jännä seikka Ontariossa oli se, ettei olutta saanut tavallisista kaupoista, vaan sitä piti ostaa erillisistä kaljakaupoista. Tällainen peli ei vetelisi Suomessa :D Montrealissa sen sijaan tällaista rajoitusta ei ollut, tosin siellä nyt muutenkin oli eurooppalaisempi tunnelma.


Matkailu

St Catharines sijaitsee strategisesti Kanadan ja Yhdysvaltain rajalla, tunnin ajomatkan päässä Torontosta ja myös melko lähellä sellaisia vähemmän tunnettuja kaupunkeja kuin Ottawaa, Montrealia ja Quebecia, joten olosuhteet kaupunkimatkailulle olivat suotuisat. Itse ei tullut jenkeissä tosin käytyä, mutta monet tekivät lukulomalla esim. viikonloppureissun New Yorkiin. Mahdollisuuksia on siis paljon.

Ympäristönsä puolesta yliopisto sijaitsee todella hienolla paikalla metsineen ja kaiken maailman vesiputouksineen, joten myös ulkoilmaihmisille löytyy paljon tutkittavaa ja polkuja tallottavaksi. Muun muassa kuuluisa lähes 900 km pitkä Bruce Trail -vaelluspolku kulkee kampusalueen halki. Ja vaikka saattaakin kuulostaa kliseiseltä, niin olivathan ne Niagaran putoukset ihan näkemisen arvoiset.


Muuta?

Vaikka en pääsytkään laskemaan tynnyrillä alas Niagaran putouksia tai ottamaan yliannostusta vaahterasiirapista saati katsomaan ihan oikeaa NHL-peliä, oli vaihtokokemukseni aivan uskomaton. Ehdottomasti parasta oli kaikki ne upeat ihmiset, jotka tapasin ja joiden kanssa jaoin arkeni. Päällimmäisenä jäi kanssa mieleen kanadalaisten ystävällisyys, eli ainakin tuo kansallinen stereotypia pitää paikkansa :D

Kiitos teille kaikille, jotka olette näitä blogipostauksia lukeneet. Nyt on aika laittaa pillit pussiin ja kuitata tämä blogi valmiiksi. Eli nämä postaukset olivat nyt tässä.

Allekirjoittanut kiittää ja kumartaa. Tässä vielä posetus Sir Isaac Brockin kanssa.

Ja sitä rataa.

Loppupäivät

"Voi mua väsynyttä rellestäjää, osaanhan kotiini tulla? Maailmalle mitä musta pellestä jää, vain karmeita tarinoita repussa mulla"

Hei. Kuten viime blogipostauksessa lupailin, kerron tässä postauksessa tarkemmin Montrealista. Joulu on jo melkein ovella, samoin vaihtojaksoni loppu. Tätä kirjoittaessa vietän juuri viimeistä kokonaista päivää täällä, sillä huomenna onkin edessä paluulento Suomeen. Olo on hieman haikea - taakse jäävät jo tutuksi tulleet kampus ja St Catharinesin kaupunki, sekä kaikki täällä tapaamani mainiot ihmiset.

Lopputentit ovat pitäneet ihmiset kiireisinä, ja meininki on ollut hektistä. En kuitenkaan halunnut antaa opiskelujen lannistaa täällä oloni perimmäistä tarkoitusta (eli seikkailua), joten tein reppureissun Montrealiin, Kanadan Turkuun :D Kyseinen kaupunki sijaitsee ranskankielisessä Quebecin provinssissa, joten oli melkoinen kulttuurishokki, kun kaikki aina tienviitoista ruokalistoihin oli ranskaksi, ja kaduilla ja kahviloissa ihmiset puhuivat kyseistä kieltä :D Onneksi kuitenkin englannin kielellä pärjäsi ongelmitta. Matka St Catharinesista Montrealiin kesti valtion rautateitä käyttäen sellaiset kahdeksan tuntia, kun vaihdot lasketaan mukaan, mikä ei loppujen lopuksi ole niin pitkä matka.

Vietin Montrealissa pari päivää jälleen hostellissa yöpyen, ja täytyy sanoa, että tietynlaista luonnetta kaupungilta löytyy enemmän kuin esimerkiksi Torontolta - ehkä siksi, että yleisilme on historiallisempi. Kaikki pakolliset turistinähtävyydet tuli tietysti nohevana kierrettyä, joista mielenkiintoisimpina mainittakoot Mont Royal, eli kaupungin keskellä olevalle vuorelle tehty kaupunginpuisto, jonka huipulle kiipeäminen oli yksi reissun kohokohdista. Näkymä ympäröivän kaupunkiin oli henkeäsalpaava (ja päivän kuntoilut tuli suoritettua, kun sinne portaita kiipeili ). Toinen näkemisen arvoinen nähtävyys on Notre Damen kirkko. Kyyryselkäistä kellonsoittajaa sieltä tosin ei löytynyt ;-)

Näin poikanne maailmaa katsastaa.

Kirkossa.

Kaupunkifiilistelyä.

Kaiken kaikkiaan reissu oli siis kokemisen arvoinen, ja jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin jatkanut matkaani vielä idempämä sijaitsevaan Quebecin kaupunkiin. Siellä kuulemma tosin törmää vielä suurempaan kielimuuriin, mutta se ei ole este eikä mikään.

Viimeistä viedään, sillä huomisen tentin jälkeen on vain jäljellä enää tavaroiden pakkaus, asuntolakavereiden hyvästelyt ja lento takaisin. Seuraavassa (viimeisessä) blogipostauksessa kerron sitten tarkemmin vaihtoaikani kokonaistunnelmia, kun olen saanut hieman perspektiiviä asioihin. 

Ja sitä rataa.

Opiskelua ja paluu Torontoon

Hoi! Nyt, kun on enää alle kuukausi vaihtoaikaa jäljellä, ajattelin, että olisi hyvä aika pistää päivitystä. Myös kurssit lähestyvät loppuaan, ja itse asiassa viimeiset luennot pidetään yleisesti ottaen marraskuun lopussa ja joulukuun alussa, jonka jälkeen on enää lopputentit, elikkä finalsit. Minulle viimeinen tentti osui juuri sille päivälle, jolloin olen varannut lennon takaisin Suomeen, mutta tentti onneksi pidetään aamulla ja lento lähtee illalla, joten kiirusta ei tule. Onkin muuten hyvä, että lento on samana päivänä, sillä asuntolasta pitää poistua viimeistään 24 tuntia viimeisen tentin jälkeen :O

Kuten otsikko hieman enteilee, tässä blogipostauksessa kerron hieman enemmän Torontosta, tuosta mainiosta kaupungista, jonne tein viikonloppureissun reppureissaajana. Mahdollisuuksia matkustella ei koidu hirveä paljon, sillä viikot täyttyvät opiskelusta (jopa silloin kun on vain kolme kurssia ;-) ), joten viikonloput ynnä muut välit kannattaa ehdottomasti pyhittää matkailulle, jos haluaa yhtään enempää nähdä paikkoja. Minun mielestäni kun täällä asti on, niin kyllä sitä mieluummin näkee ja kokee enemmän. Joulukuussa onkin sitten enempi luppoaikaa viimeisten luentojen ja lopputenttien välillä. Silloin suuntaan Montrealiin, mistä kerron sitten seuraavassa blogipostauksessa :-)

Torontoon matkustaminen sujui helposti julkista liikennettä käyttäen, eikä matkaaminen ole täällä aivan yhtä kallista kuin Suomen valtion rautateillä :) Majoitusten puolesta taas hostellit ovat oivallinen vaihtoehto opiskelijabudjetille, ja niitä löytyy Toronton kokoisesta kaupungista pilvin pimein. Hostelli, jossa yövyin, oli oikein hyvin varusteltu: aamiainen sisältyi hintaan, samoin netti, kaukopuhelut ja pesuvälineet. Puhumattakaan siitä, että henkilökunta oli todella ystävällistä, samoin muut reppumatkaajat (jotka jostain syystä sattuivat suurimmilta osin olemaan saksalaisia tai australialaisia...). Yöpyminen tapahtui kuuden nukuttavassa asuntolahuoneessa, mikä toi itselleni mieleen nostalgisesti inttiajat :-) Jokaiselle yöpyjälle kuului myös lukittava pukukaappi, jonne sysäsin kaikki arvotavarat, eli lähinnä passin sekä Matti ja Teppo -kokoelmalevyni (no ei nyt sentään) :-)

Kohti Torontoa!

Terveiset kasarmilta :-)

Hostelli sijaitsi Toronton keskustassa oikein hyvällä kävelyetäisyydellä kaikista tärkeimmistä turistikohteista ja aivan Toronton yliopiston kupeessa. Kyseinen yliopisto on yksi koko Kanadan arvostetuimmista, ja yliopistoalue oli sanalla sanoen valtava. Ei se tietystikään ollut silti omasta mielestäni aivan Brockin (saati Jyväskylän) veroinen kuiteskaan ;-) Lähituntumassa oli myös varsin laaja kiinakaupunki, jonka kaduilla myytiin mitä eksoottisimpia elintarvikkeita, ja Kensington Market, joka tunnetaan paikallisten hipstereiden reviirinä. Jalkaisin tallatessa saa siis varsin hyvän tuntuman kaupungista, ja lisäksi kaupungissa kulkee raitiovaunut ja metro, jos tarvitsee nopeasti päästä johonkin. Ja niin edespäin.

Kyllä, oikeassa kaupungissa taidetaan olla.

Ison muailman fiilistä.

Nättii.

Toronto on siis varsin vierailemisen arvoinen kaupunki, mutta viikonlopussa ei millään ehdi nähdä kaikkea näkemisen arvoista. Itseltäni jäin muun muassa näkemättä NHL-museo ja kaupungin edustalla sijaitsevat Toronto-saaret, mutta eiköhän nekin ehdi nähdä joskus myöhemmällä reissulla, sillä tänne (Ontarioon) aion ehdottomasti palata vielä vaihtojakson jälkeen joskus. Muutenkin pääsisi näkemään taas täällä tapaamiani ihmisiä :-)

Päivät lähenevät loppuaan, ja talvi lähestyy uhkaavasti - täällä tuli sentään viime viikolla ensilumi, tosin se hävisi päivässä, eikä enempää ole vielä näkynyt. Seuraavaa blogipäivitystä pistän sitten joulukuun puolivälissä, kun olen palannut Montrealista.

Morjens!

Torontossa ja vähän muuallakin

Hei taas! Kuten jo aiemmassa postissa hieman enteilin, kerron tässä blogipostauksessa lyhyesti lokakuun alkupuolen tapahtumista, joihin sisältyy muun muassa Torontossa käynti ja pari vierailijaa Suomesta (terveiset äidille ja Minnalle!). Lokakuun alussa täällä oli virallinen lukuviikko ennen midtermsejä ja siihen päälle vielä Thanksgiving, joka tuntuisi Pohjois-Amerikassa olevan peräti suurempi juhlapyhä kuin joulu. Joku selitti, että joulusta on tullut kovin kaupallinen, joten Thanksgiving on tärkeä pyhä nähdä perhettä ja vain oleskella yhdessä. Suurin osa kerroskavereistani lähtikin koteihinsa koko lukuviikon ajaksi kiitospäivän viettohon, joten minäkin vietin laatuaikaa perheeni kanssa - kalkkunaa ja kurpitsapiirakkaa unohtamatta!

Kävimme muun muassa Torontossa päiväreissulla, ja täytyy sanoa, että on kyllä komia kaupunki. Näkemistä ja tekemistä vain piisaa sillä mitalla, ettei siihen yksi päivä millään riitä - ajattelinkin viettää jossain vaiheessa kokonaisen viikonlopun Torontossa, jotta pääsisi oikein kunnolla nauttimaan sen nähtävyyksistä. CN Towerin huipulla kuitenkin kävimme, ja maailma näytti pieneltä :)

CN Tower sammakkoperspektiivistä.

Maailma (ja haitankki) popojeni alla.

Distillery District, Toronton "wanhaa" kaupunkia

Jonkin verran tuli siis nähtyä paikkoja, mutta Torontoon täytyy vielä ehdottomasti palata. Pääsisipä samalla testaamaan Kanadan junaliikennettä, sillä tarkoitus olisi josskain vaiheessa tehdä sitten pitempi reissu Ottawan tai Montrealin tienoille. Eihän tietystikään mikään voita kotoista VR:ää ;-)

Kokemani perusteella voisin hieman kuvailla, minkälaisia kanadalaiset noin yleisesti ottaen ovat olleet. Ei sillä, että yleistykset pitäisivät täysin paikkansa, sillä kaikkihan me olemme yksilöitä, mutta kyllä tiettyjä kulttuurillisia normeja on havaittavissa. Ensinnäkin, kanadalaiset ovat kokemani perusteella TODELLA ystävällistä porukkaa. Tuntuu, että täällä on itsestäänselvyys tehdä parhaansa auttaakseen muita ja jakaa asioita. Tämä voi tuntua supisuomalaiseen mielenlaatuun jopa huvittavalta aika ajoin: jos sanot esimerkiksi meneväsi illanviettoon parin tuttavan luokse, on pian koko kerroksesi innoissaan lähtemässä mukaan "kotibileisiin" :D

Toiseksi, urheilulla on todella iso rooli täällä, jopa isompi kuin Suomessa jääkiekon MM-ottelujen aikaan. Kaksi suurinta urheilulajia ovat tietysti jääkiekko, mutta myös pesäpallo, jonka kannatus täällä oli huipussaan tuossa lokakuun aikana, kun Toronton ikioma Blue Jays kävi ankaraa kamppailua mestaruudesta pudotuspeleissä - ja hävisi lopulta, mikä oli suuri järkytys jengille täällä. Yliopistotasolla sen sijaan lacrosse, elikkä haavipallo vaikuttaisi olevan se kaikista jaloin laji :D

Rogers Centre Torontossa, Blue Jaysin kotistadion.

Tällaista siis tällä kertaa. Alle pari kuukautta enää aikaa jäljellä, ja kurssiprojektien kalmanlinjat alkavat uhkaavasti lähestyä, elikkä jotain pitäisi varmaan alkaa pikkuhiljaa tehdäkin opiskelujen suhteen :) Minäpä pistän blogipostia taas, kun jotain enemmän tai vähemmän jännää tapahtuu.

Ja sitä rataa.

Syksyn sävel

Tervepä taas kaikille. Hieman on aikaa vierähtänyt viime blogipäivityksestä :) Syksy on täälläkin viimein edennyt siihen pisteeseen, että ulkona päätä paleltaa. Tekemistä ja nähtävää on piisannut aika lailla, enkä ole vielä ihan edes puolivälissä vaihtojaksoani. Ties mitä tässä vielä siis pääsee kokemaankaan!

Arki on asettunut uomiinsa siinä mielessä, että elämä pyörii pääosin kampuksella oleskelun ja asuntolakavereiden kanssa hengailun - sekä tietenkin opiskelun - ympärillä. Kurssit täällä ovat yleisesti ottaen koko syksyn mittaisia, ja puolivälissä syksyä pidetään midtermsit, elikkä välikokeet, jotka itselläni häämöttävät edessä ensi viikolla.

Asuntola-asumisesta voisin mainita, että se on ollut vähintääkin mielenkiintoinen kokemus :D Asuntolakaverini ovat aivan mahtavia, ja yhteishenki täällä on kova. Minä suomalaisena vaihtarina olen luultavasti varsin eksoottinen ilmestys, mikä tosin on hauskaa (esimerkiksi salmiakin maistattaminen kanadalaisille on kokeilemisen arvoista!). Toivon vaan, etten anna sellaista kuvaa, että Suomi olisi outojen ruokien ja huonon huumorin maa :)

Jottei kuitenkaan arki alkaisi maistua liian puiselta täällä vaahterapuiden valtakunnassa, on onneksi erilaista aktiviteettia vaikka millä mitalla. Ensinnäkin, ulkoilumahdollisuudet täällä ovat aivan huikeat - yliopisto sijaitsee jyrkänneseudulla, joten luonnossa samotessa on melko tyypillistä törmätä vesiputouksiin ja jyrkkiin metsämäkiin. Jos siis yhtään ulkona pyörimisestä pitää, niin onhan tämä aivan mahtava paikka.

Tehtiin "luokkaretki" vesiputouksille.

Näkymää lähellä sijaisevasta luonnonpuistosta

Kun tiemme joelle vei ja joelle sanoin hei

Yhtenä viikonloppuna oli myös paikallisen kv-toimiston järjestämä retki "vanhaan kaupunkiin" Niagara-on-the-Lakelle ja tietysti jälleen kerran Niagaran putouksille, mikä tosin oli mukavaa, sillä tällä kertaa ei satanut, jolloin putouksista pystyi jopa nauttimaan. Niagaran seutu on myös tunnettu viinitiloistaan, ja pääsimmekin kyseisellä retkellä maistelemaan erään paikallisen tilan viinejä.

.On ne vaan niin hienot.

Niagaran putoukset...

Voisin myös hieman kehua siitä, kuinka hyvin täällä toimii julkinen liikenne. Opiskelijakortilla nimittäin pääsee matkustamaan kaikilla kampuksen läpi kulkevilla lähiliikenteen busseilla ilmaiseksi! Eli St Catharinesin keskustaan pääsee kätevästi, samoin noin 10 minuutin bussimatkan päässä sijaitsevaan Pen Centren ostoskeskukseen, josta viimeistään löytyy kaikki tarvittava. Kampukselle ei siis tarvitse jäädä kärvistelemään :)

Seuraavassa (lähiaikoina) ilmestyvässä postauksessa kerron sitten enemmän edeltävien viikkojen tapahtumista ja muun muassa Toronton reissusta. Palataan asiaan!

Kuulumisia Brockista

Skädäm! Nyt on viikko vierähtänyt täällä Brock Universityssa opiskellen ja ison maailman menoja kummastellen. Kampukseen on tullut tutustuttua jo jonkin verran, ja pakko on kyllä myöntää, että todella hienoltahan täällä näyttää (alla muutama kuva todistusaineistona). Yliopisto ei amerikkalaisessa mittakaavassa ole kovin iso, kun opiskelijoita on sellaiset 20 000, mikä on tietysti enemmän kuin Jyväskylän yliopistossa. Eli ainakin minun suomalaiseen päähäni tämä paikka on VALTAVA. Eri tiloja on paljon, ja etenkin ensimmäisinä päivinä olin aivan pyörällä päästäni kun piti luokkahuoneita etsiä - umpikujiin on tullut käännyttyä jo useaan otteseen :) Eri palveluita ja mestoja löytyy kanssa kiitettävästi, muun muassa ainakin neljä eri opiskelijaruokalaa (näihin palaan myöhemmin), kahviloita, tilava kuntosali, uima- ja palloiluhallit ja jopa sisäjuoksurata, joten juoksutreenit onnistuvat talvellakin!

Arthur Schmon Tower, yliopiston keskus.

Ja tässä poseeraa tyylikkäästi Sir Isaac Brock, jonka mukaan yliopisto on nimetty.

Majoitus on järjestetty opiskelija-asuntolassa, jossa jaamme kerroshuoneiston kahdentoista opiskelijan kesken, ja minä jaan huoneeni vielä toisen opiskelijan kanssa. Asuntolakaverini ovat kanadalaisia fukseja, joten jonkinlaista isoveljen roolia olen saanut tässä vetää :) Kaikki ovat kuitenkin todella mukavia, ja huonekaverini on mitä mainioin tyyppi. Jo ensimmäisenä päivänä sovimme yhteiset pelisäännöt, ja arki on sujunut sulavasti.

Ensimmäinen viikko oli niin sanottu "orientoitumisviikko", jossa erilaisia aktiviteetteja löytyi pilvin pimein, ja meille kansainvälisille opiskelijoille oli vielä erikseen järjestetty kaikenlaista jännää teekutsuista piknikkeihin. Muutenkin yliopiston kansainvälisten asioiden osasto on todella aktiivinen järjestämään ohjelmaa, joten eipä ainakaan tekemisestä tule pulaa. Näissä tempauksissa on myös tarjoutunut oivallisia tilaisuuksia tutustua toisiin vaihtareihin, jotka ovat ehkä enemmän samassa tilanteessa kanssani kuin fuksit, joiden kanssa asun - vaikka alammekin pikkuhiljaa olemaan yhtä isoa perhettä :)

Viikon kohokohta kuitenkin oli ylioppilaskunnan järjestämä reissu Niagaran putouksille, joka on kait sellainen pakollinen nähtävyys, jos täällä päin pyörii - eikä syyttä! Sade piiskasi kuin Suomessa konsanaan, mutta voi kuinka komea näky se olikaan! Ikävä kyllä tynnyrissä ei tullut kokeiltua alaslaskua :D Hauskasti putouksia ympäröivä kaupunki on ottanut kaiken irti tästä luonnonnähtävyydestä ja tehnyt koko seudusta yhden ison turistimagneetin. Kasinoita, kahviloita, huvipuistoja ja ties mitä muuta löytyy kuin sieniä sateella.

Siellä ne kuohuvat!

Ja siinä minä märkänä kuin uitettu koira.

Ai niin, ehkä pitäisi niistä opiskeluistakin mainita muutama asia :D Minulla on tällä hetkellä kolme kurssia pyörimässä, ja näin alustavasti tuntuu, että kohtuu työläs syksy on edessä. Kahdella kurssilla on ryhmäprojektina toteutettava työ ihka oikeille asiakkaille, mikä on todella hieno juttu! Tunneilla on yleensä sellaiset 20-30 henkeä, mikä on mukavaa vaihtelua rakkaan Jyväskylän yliopiston massaluentoihin. Meininki on kyllä hieman peruskouluhenkistä siinä mielessä, että joka viikko opettaja odottaa, että oppilaat lukevat kirjasta määrätyt kappaleet, sillä pistareita ja yllätyskysymyksiä saattaa tulla. Eli kurssikirjat ovat melkoisen pakollisia, riippuen tietysti ihan kurssista ja opettajasta. Ja hintaakin kirjoilla riittää, johtuen ehkä siitä, että niiden pakollisuuden takia myyjät voivat veloittaa mitä mielivät (business is business). Ja sitä rataa.

Opiskelijaruokalat yllättivät meikäläisen monipuolisuudellaan: varieteeta löytyy ruokavalintojen suhteen, yhtenä päivänä voi vaikka ottaa "home-cooked" ruokaa ja toisena kiinalaista. Terveellisen ruoka-annoksen kasaaminen on myös mahdollista, mikäli haluaa nähdä hieman enemmän vaivaa. Helpompaa on monien kanadalaisten kanssaopiskelijoiden mielestä läntätä vaan pizza lautaselle :D Tai sitten hakea lähipikaruokalasta Kanadan perinne "mättöruoka", elikkä poutine, joka on melko epämääräinen sörsseli juustoa, ruskeakastiketta, ranskalaisia ja ties mitä.

Poutine pekonin kera, because everything's better with bacon.

Joten, kaiken kaikkiaan hauskaa on ollut, ja hauskuus tulee takuuvarmasti jatkumaan, ennen kuin opintojen kylmä todellisuus iskee kasvoihin ensimmäisten kalmanlinjojen ja mid-termien paukkuessa. Täällä vietetään pienestä sateisuudesta huolimatta vielä intiaanikesää, joten ihan vielä ei onneksi tarvitse villahousuja kaivaa esiin. Minäpä päivittelen blogia sitten, kun jotain mainittavan arvoista tapahtuu. Joku viikonloppu ajattelin myös matkata jonnekin päin Kanadaa (ehkä Quebeciin?), ja jossakin vaiheessa voisi loikata rajan yli jenkkilässä käymään :)

Näkemisiin!

Ja sitä rataa.

Ekat päivät

"There's a place to stand, a place to grow, Ontari-ari-ari-o!"

Täällä sitä nyt ollaan Kanadassa. Lentomatkat menivät reteesti elokuvia ja tv-sarjoja katsellen sekä jonkinlaisessa puolihorroksessa notkuen. Yhteensä matkat kestivät sellaiset päälle yhdeksän tuntia, eli ihan siedettävä reissu. Välilasku oli Reykjavikin lentokentällä, joka oli kyllä melkoisen pieni verrattuna vaikka kotoiseen Helsinki-Vantaan lentokenttään :) Perillä Torontossa kuitenkin väsytti, sillä Suomen aikaan kello oli 3! Oli kuitenkin mukavaa, että Toronton lentokentällä oli kansainvälisten opiskelijoiden vastaanottotiski, jossa sain kuulla kaikenlaista jännää Torontosta. Kuten sen, että jo joulukuussa lämpötilat yleensä laskevat sinne -20 asteen hujakoille, eli palelemaan pääsee takuuvarmasti :D

Lentokentältä oli järjestetty Brockin ylioppilaskunnan (eli paikallisen JYYn) kimppakyyti kampukselle, ja mukana oli pari muutakin vaihto-opiskelijaa. Kampukselle emme kuitenkaan päässeet vielä muuttamaan, sillä virallinen "move-in day" on tänään sunnuntaina (jaiks!), joten minä suuntasin taksilla hotellille, joka sijaitsee lähempänä St. Catharinesin keskustaa.

Pari "välipäivää" tässä on siis vasta ehtinyt vierähtää, joten kulutin aikaa tutustumalla hoodeihin. Sen kyllä sanon, että jumankekka, kuinka yllättävän kuuma täällä osaa olla vielä tähän aikaan vuodesta! Lämpötila on ollut noin 25-30 astetta, ja minä olen hikoillut kuin suomalainen etelänmatkalla konsanaan :D  Muuten meininki on melko samanlaista kuin jenkkilässä; kaikki on isoa, jalankulkijat liikenteessä tuntuvat olevan poikkeus, tippaus on olennainen osa etikettiä esim. ravintoloissa syödessä ja erilaisia pikaruokaloita löytyy kuin sieniä sateella.

(Erikoinen yksityiskohta: Kanadan setelit tuoksuvat lievästi vaahterasiirapilta! :o)

Tänään on sitten edessä muutto kampukselle, joten vaihto-opiskelujaksoni pääsee varsinaisesti alkamaan. Jännä nähdä, minkälaista siellä onkaan :) Kerron kuulumisia tuossa viikon päästä. Siihen asti, näkemisiin!